05 helmikuuta 2020

Äitiyden mystinen kaapu

Huomaan, että olen tasan vuosi sitten höpötellyt omiani ihan samalla teemalla. Jos vuoden takainen juttu sattuu kiinnostamaan, käy kurkkaamassa se arkistosta. Loppuvuoden tiukka rutistus töissä taitaa vaikuttaa minuun niin, että käyn vuoden ensimmäisen kuukauden aina melko hitaalla tempolla ja sen jälkeen ilmestyy äitiysmorkkis. Nyt harmaa kausi on tuntunut jatkuvan syksyn ensimmäisistä maassa roikkuneista sadepilvistä eikä putken päässä pilkota vielä kovinkaan suurta valon säiettä. Forecan nettisivut kuitenkin lupailevat, että pimeä väistyy puolisen tuntia viikossa. Ehkä voin luottaa, että valo kajastuu vielä joku aamu myös mun pään sisäisiin herneenpalkoihin?
💗
 Iltalehden toimittaja piipahti tammikuisena perjantaina meillä Karkkilassa. Vanhemmuus, äitiys ja lapsettomuus on teemoina pyörineet mun elämässä viimeiset 20 vuotta, vaikka oma tyttöni availee vasta syksyllä päiväkodin viskariluokan ovia. Todellinen arjen oppikoulu äitiydestä lävähti kasvoille, kun minusta tuli äitipuoli. Yhtäkkiä sukelsin maailmaan, jossa en tuntunut sopivan oikein mihinkään lokeroon. Lapset hokivat robottimaisesti äidin synnyttäneen heidät, eivätkä he tarvinneet isää mihinkään. Lasten äiti otti elämäntyökseen vieraannuttaa lapset isästä eron jälkeen ja teki varmasti pitkiä päiviä kirjoittaessaan lastensuojeluilmoituksia toisensa perään. Omasta tyttärestäni löytyy materiaalia sosiaaliviranomaisten raporteista satoja sivuja. Ensimmäiset on sinne näpytelty jo ennen hänen syntymäänsä.
💗
En ole ikinä hävennyt olla nainen yhtä paljon kuin huoltajuuskiistaa seuratessani. Olen surullisena katsonut, kuinka isän oikeudet ovat paljon arvottomammat kuin naisen euro. On melko turhaa puolustella isiä, jotka eivät halua olla missään tekemisissä jälkikasvunsa kanssa. Nykyään pohdin kyllä ihan uusin silmin myös sitä, mitä tapahtuu seinien sisällä, kun todistajat eivät ole läsnä. Lapsi on aina lojaali vanhemmalleen. On vanhemman vastuulla miettiä, miten tuota lojaaliutta vaalitaan. Vai käytetäänkö sitä hyväksi?
💗
Meillä opetellaan tällä hetkellä kirjoittamaan ja uusia piirustuksia syntyy päivässä niin monta, etten todellakaan myönnä säilyttäväni niistä kaikkia. Sydämet, kukat ja rakkaudentunnustukset ovat pienelle taiteilijalle tärkeitä. Edellisessä elämässäni näitä kerättiin todistusaineistoksi oikeudenkäynteihin. Kun lapsi piirtää sydämiä äidin ja itsensä ympärille, se todistaa, ettei tyttö rakasta isäänsä lainkaan.

On aika vähän asioita, joissa ehdottomuus ja totalitarismi on hyväksi. Huumeet kaikissa kategorioissaan kuuluvat omassa elämässäni siihen genreen, jossa en tunne harmaita raitoja. Lueskelin tällä viikolla verkosta lehtijuttua Matti Nykäsen tyttärestä. Hän kiitti äitiään siitä, että tämä oli niellyt oman pahan olonsa ex-miestään kohtaan ja antanut tyttärensä muodostsa isäsuhteensa niin normaaliksi kuin se maailman suurimman mäkisankarin tyttärenä on ollut mahdollista. Olisi varmasti ollut äidille helpompiakin vaihtoehtoja kuin tukea lastaan suhteessa alkoholisoituneeseen isäänsä. Kaikki eivät onnistu tässä, vaikka isä olisi ihan tavallinen keski-ikäinen heteroinsinöörimies. Vuodet kertovat, millaisen suhteen lapsi ja vanhempi pystyvät muodostamaan siinä vaiheessa, kun uskallus ja ikä kasvattavat siivet, joiden lentoon uskaltaa luottaa.
💗