Tiedätkö sen kuristavan tunteen kurkussa, kun tekisi mieli päästää kaikesta irti? Jäädä odottamaan, mitä tapahtuu, jos et enää aamulla menekään töihin? Jos et hakisi lapsia päiväkodista, kävisi kaupassa, vaihtaisi välikausihousuja toppaversioihin ja muistaisi antaa aamulla vitamiininalleja jukurtin kanssa?
Syksy on mielenterveyspotilaalle usein rankkaa aikaa. Valon määrän väheneminen tuntuu kropassa ja päässä. Ylimääräistä tsemppausta kaipaa jopa päivittäisiin rutiineihin. Kun ajelin vuosikausia Kehien sisäpuolelle töihin, pimeä tuntui verhoavan kaiken käytettävissä olevan ajan. Aamulla oli pimeää, illalla oli pimeää, päivät betonikuutioissa olivat täynnä paperinpyörittelyä kalpeassa keinovalossa.
Yrittäjyyteen lähtiessä sain kuulla olevani rohkea. En osannut samaistua tuohon sanaan. Koin kyllä olevani ison haasteen edessä ja mielestäni ymmärsin riskit melko hyvin. Näin, miksi moni ei olisi ollut valmis samaan. Karkkila on pieni kaupunki ja pieni markkina. Töitä on tehtävä paljon ja suurella sydämellä. Aiemmin olin ollut työsuhteessa 7,5 tunnin työpäivällä tehden silti 8-15 tunnin päivittäisiä tunteja. Työpaikka oli 60km päässä, joten työpäivän päätteeksi istuin autossa tunnin hoidellen sekä sosiaalisia suhteita että toimistopäivän aikana rästiin jääneitä työpuheluita. Laskin, että tyttäreni työpäivät päiväkodissa kutistuisivat joka tapauksessa viikkotasolla useilla tunneilla.
Syyskuusta on muodostunut minulle mörkö. Vuosi sitten koin niin syvän aallonpohjan, etten halua vajota niin tummiin vesiin enää uudelleen. Tajusin, että olen parempi äiti, ystävä ja yrittäjä, kun muistan huolehtia myös itsestäni, enkä keskitä kaikkea energiaani muiden ihmisten auttamiseen. Joitakin vuosia sitten hautasin unelman lapsesta syyskuussa. Kyyneleet keskenmenon ja eron jälkeen hukkuivat sadepäivinä Ruuhilammen lenkkipolkuja tarpoessa, mutta jättivät tumman tunteen sydänalaan.
Kaupan alalla syyskuu ei ole niitä pirteimpiä kuukausia. Laskut tulevan juhlakauden tuotteista painavat päälle, mutta asiakkaiden mieltä painavat vielä kesän Visa-laskut eräpäivineen. En tiedä, milloin tilastollisesti tehdään eniten päätöksiä yrittäjyydestä luopumisesta, mutta voisin hyvin kuvitella, että näitä aikoina niille päätöksille olisi helppo löytää perusteluita.
Kun elämä tuntuu tahmealta, eivätkä omat tsemppiasetukset riitä löytämään päiviin positiivista virettä, suosittelen lämpimästi tukeutumaan toiseen ihmiseen. Niissä hetkissä kaksi kuuntelevaa korvaa ovat kultaakin arvokkaampia. Hetki kerrallaan taittuu myös syyskuu kohti Halloweenin valojuhlia, pikkujoulurientoja, joulujuhlan odotusta ja vuoden vaihdetta. Muistutetaan näitä odottaessa toisiamme siitä, että nyt se mitataan. Asenne ratkaisee. Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heippa! Kiva kun tulit! Jätä viesti!