Iskeekö teihin koskaan se tunne, että kaikki muut tuntuvat ehtivän ja jaksavan kaikkea ja itse ei kykene suorittamaan edes yksinkertaisinta ruuanlaittoa arjessa? Niin paljon kun mediassa puhutaan somen luomista paineista, huomaan silti välillä kantavani harteillani muiden asettamia tavoitteita. Kaikki muut äidit tuoksuvat pullalle, marjastavat, tekevät aamupalaksi vihersmootheja ja pilkkovat pilteilleen porkkanat valmiiksi kuppeihin seuraavan päivän välipalahetkeä varten. Minä kiidän vaan puodin, päiväkodin, tanssiopiston ja kaupan väliä pienellä pähkinälläni ja lapsenikin on ihan normaali perusterve ipana. En silti jaksa aina panostaa luomujukurttiin, mummon reseptillä leivottuihin korvapuusteihin tai puolen kilon kasvispottiin päivässä, vaan olen onnellinen aamulla edes lämpimästä kahvikupista, vessahetkestä ilman oven rykimistä ja siitä, että tällä viikolla muistaisin napata tanssitunnille myös sen pompulan mukaan.
Vapaiden aikana meillä tehtiin FIMO-massasta ihania patsaita. Kuten asiakkaani niin kauniisti asian ilmaisi "Rutistettua rakkautta".
Hyväpahaäiti-fiilikset taisi lähteä näistä pullista, jotka keihästin kiireessä mukaan kiukkuavan kolmevuotiaan kanssa pakastealtaasta päiväkotipäivän jälkeen. Hyvin tuntuivat kuitenkin maistuvan koko porukalle. Ja sittemmin minäkin olen jo leppynyt itselleni. Meillä rutistellaan näköjään ennemmin FIMOa kuin pullataikinaa.
Heipparallaa! 😘
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heippa! Kiva kun tulit! Jätä viesti!