Käytkö positiivisella?

Rakastan hyviä keskusteluita. Aiheesta en ole yhtään niin nuuka, kunhan ihmiset keskustelevat toisiaan kunnioittaen ja toisiaan kuunnellen. Parhaat keskustelut osuvat eteen usein vahingossa, ennakoimattomasti ja varoittamatta.

Lasten kanssa keskustellessani huomaan virittäväni myös muut kuin kuuloaistini äärimmilleen, sillä lapset haastavat vastakeskustelijan usein kaikilla mahdollisilla tasoilla. Lapset ovat monessa asiassa paljon konkreettisempia kuin jo yhteiskunnan erilaiset muotit omaksuneet aikuiset. Päiväkodissa oli kivaa, koska pihalta löytyi mato, mutta keitossa oli liikaa porkkanoita. Toiselta voidaan myös kysyä suoraan miksi? Miksi tänään ei ole perjantai ja karkkipäivä? Lapset eivät kiertele tai yritä luovia omaa mielipidettä toisen tietoon sanomatta sitä suoraan. Puheenaiheen vaihto kesken lauseen on aina ihan ok. Ihmisellä on oikeus vaihtaa mielipidettään. Joskus se on jopa ihan terveellistä ja suotavaa.

Lapset ovat melko mutkattomia antaessaan palautetta. He joko pitävät tai eivät pidä asioista. Juttu on joko yäk tai ihan tosi kivaa. Neljävuotiaan tytön mielestä poikien leikit on usein tyhmiä, koska niissä tökitään. Kuinka moni aikuinen pystyy samanlaiseen palautteen antoon? En tykkää tekemästäsi asiasta, koska... Kuinka moni tuleekaan töksäyttäneeksi kumppanilleen iltaväsymyksessään, että taas täällä on tiskit koneessa ja roskapussi täynnä, eikä kukaan muu tee kotona ikinä mitään?

Puodilla käy monenikäisiä ihmisiä ja minulla on ollut kunnia tutustua moniin upeisiin persooniin tässä kaupungissa juuri asiakaspalvelun kautta. Aiemmin tällä viikolla puotiin putkahti ihana pariskunta ja sen keskustelun jälkeen jäin pohtimaan, millaisen kuvan ulkopuoliset ihmisestä saavat ja kuinka ristiriidassa se saattaa olla omien pään sisäisten keskustelujen kanssa. Jokainen meistä taistelee varmasti omien pikku-ukkojensa kanssa, kuka millaisistakin asioista. Pään sisäinen keskustelu on joskus lempeämmän sävyistä ja toisinaan kovinkin ruoskivaa.

En pidä itseäni kovinkaan ahkerana ihmisenä. Innostun asioista helposti ja tykkään touhuta samanhenkisten ihmisten kanssa. Torun itseäni kuitenkin päivittäin tekemättömistä töistä, koen huonommuutta myöhästelystä ja mollaan itseäni saamattomuudesta. Koen kuitenkin suurimman osan ajasta olevani positiivinen ja käyttäväni aikani mieluummin plussien kuin miinusten erittelyyn.

Keskustelessani muiden kanssa huomaan sulkeutuvani tilanteessa, jossa en saa muista peilipintaa positiivisen viestin eteenpäin viemiseen. Olen sairastanut masennusta vuosia enkä osaa tai edes halua märehtiä negatiivisessa tunnelmassa, ellei siihen ole todellista syytä. Kun on synkimpinä hetkinä tuijottanut valkoista seinää päiväkausia, ei halua tavallisessa arjessa käyttää juurikaan energiaa miinusmerkkisten asioiden pohtimiseen. Toiset kutsuvat sitä tosiasioiden välttelyksi. Itse haluan ajatella käyväni paremmin positiivisellä kuin negatiivisella bensiinillä. Kummalla sinä käyt?