Kevättä rinnassa!

Huomaan, että raskaan ja pimeän syksyn jälkeen joulu touhuineen tuli meille juuri sopivaan aikaan. Valot ja tulevan odotus antoivat voimaa ja energiaa päiviin, joiden harmaudessa aamu ei erottunut illasta eikä päivä yöstä. Meillä ensimmäinen mänty koristeltiin jo marraskuussa ja piparit tuoksuivat keittiössä hyvissä ajoin ennen adventteja.

💗

Pyhien mentyä iltapäivälehtiin ilmestyivät perinteiset laihdutusnumerot ja televisio raikaa gaaloja toisensa perään. Viime vuoden ansioituneita suorituksia palkitaan monella saralla. Itse huomaan, että katseeni on virittynyt jo pitkälle tulevaisuuteen. Kaipaan sitä, että saa nostaa katseensa kohti aurinkoa ja huomata, kuinka se jo lämmittää. Kaipaan ympärilleni keveämpiä sävyjä kaikissa muodoissaan. Vaaleampia värejä sisustukseen ja kevyempiä ruokia keittiöön. Kun kevät etenee, tiirailen koivun oksia ja latvuksia siinä toivossa, että harmaan sävyihin ilmestyy pilkahdus vihreää.

Viime viikolla tein jo ensimmäisen piipahduksen paikallisen rautakaupan siemenhyllylle. Kalenterimaniassa päiväkuulumisia vaihdellessa huomasin, että muutkin ovat jo innoissaan odottamassa kevättä. Päätin uskaltautua testaamaan, riittääkö tammikuinen päivänvalo kasvattamaan hentoisia kasvinalkuja ja antamaan toivoa pidemmistä päivistä. Facebookin kirppispalstalta löysin taimilaatikon, jonka ajattelin viikonloppuna puhdistaa ja virittää parvekkeelle odottamaan kevään tulokkaita.

💗

Huomaan potevani huonoa omatuntoa siitä, että talvi ei ole vielä edes tullut ja minä jo odotan kevättä. Tunnistan, että kuluneet vuodet painavat mieltä, hartioita ja silmiä. Samalla tavalla kuin kevät ponnistaa itsensä talvikuukausien harmauden päätteeksi esiin, myös minä haluaisin virittää itseni tasolle 2.0.

Askartelin viime keväänä huovasta taimipotteja ja odotan jo innolla, että saan niihin ensimmäiset vihreät. Nyt keijunmekon siemenet solahtivat turvepotteihin ja rakensin niille pienoiskasvihuoneen vanhasta Riihimäen lasitölkistä ja elmukelmusta. Pihabujoon tuli uusi aukeama, joka kertoo, että vuonna 2020 eletään uudessa kodissa ja sen parvekkeella. Vapaapäivänä tein piipahduksen siihen ruotsalaiseen huonekalufirmaan, jonka palapelikalusteita ohjenippuineen kaikki rakastavat. Huomasin, että mieleni halasi kaikkea hempeää, pumpulista ja pastellia. Olen jo vuosia ollut kirkkaiden perusvärien rakastaja, joten en hämmennyksissäni uskaltanut valita kärryyn kuin yhdet verhot ja pari koristetyynyn päällistä. Ehkä nämä hempeämmät sävyt ohjaavat minut myös rakastamaan itseäni lempeämmin?

💗