Kurssittelua

Ennen Puotipuksuksi ryhtymistä touhusin päivät koulutusmaailmassa ja tykästyin siihen kovasti. Sain jo ammattikorkeassa kipinän ohjaus- ja neuvontapalveluihin. Aikuiskoulutuksen parissa työskentely oli mulle eräänlainen unelmien täyttymys ja siellä koin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että tässä olen hyvä ja tästä tykkään. Toki olin unelmoinut myös liikunta-alasta ja sinne pujahdinkin koulusta suoraan. Melko pian kuitenkin huomasin, että tykkään liikunnasta enemmän harrastuksena kuin työpaikkana ja piti keksiä uudelleen, mikä minusta tulee isona.

Kouluttaminen ja ohjaaminen on edelleen minulle luonnollista ja otan sen eräänlaisena asiakaspalvelutilanteena. Sekä kaupalla että koulutuksissa olen sitä varten, että asiakkaalla on ongelma, johon minun on esiteltävä ratkaisuja. En ole mielestäni koskaan ollut kovinkaan kummoinen myyjä, mutta rakastan asiakaspalvelua ja minun on aina uskottava työhön, mitä teen. Muihin tapoihin en pysty.

Olen ollut töissä liikuntakeskuksessa aivan Helsingin sydämessä, myynyt kännykkämaksamista silloin, kun meillä ei ollut taskussa edes älykkäitä puhelimia. Olen työskennellyt vartijan asussa suuren suomalaisen pörssiyhtiön aulassa, siivonnut nuuskaa jäähallin pukuhuoneista aamulla ennen kuutta, johtanut yli 150 työntekijän yksikköä miljoonien liikevaihdolla, keittänyt kahvia Sedu Koskiselle ja pitänyt kädestä jännityksestä täriseviä opiskelijoita ennen näyttötutkinnon alkua. Kaikkia näitä töitä olen tehnyt yhtä tosissani, jokainen työ on ollut siinä hetkessä tärkeä. Kaikista töistäni olen oppinut jotain, mikä on kantanut minua tähän hetkeen.

Reilu vuosi sitten minulla oli kunnia tutustua Heidiin. Sain viestin tuntemattomalta naiselta, joka oli käynyt puodilla, katsellut sometustani ja nähnyt juttujani Kalenterimanian sivustoilla. Heidi kirjoitti, että harrastaa bullet nournalia ja olisi kiinnostunut pitämään kursseja aiheesta, jos olisin kiinnostunut tekemään yhteistyötä. Mahtavaa! Tuntematon tyyppi laittaa minulle viestiä ja kertoo, että osaa jotain näin hienoa! Olin aivan innoissani! Itse olin kyllä tutustunut monenlaisiin kalentereihin, mutta bullet journal oli vielä kokeilematta. Tiesin toki periaatteet ja jutun juonen, mutta omat kokemukset rajoittuivat lähinnä pistevihkojen hiplailuun Stockmannin paperiosastolla Helsingissä käydessä.

Reilussa vuodessa yhteistyömme on tiivistynyt Heija Team - nimiseksi firmaksi, joka kouluttaa, järjestää, tuottaa, juontaa, tekee IT-projekteja ja grafiikkaa. Heidi on auttanut minua järjestämään Guinnessin Ennätysyrityksen Slimen teossa, ollut mukana Meidän Juhlat - konseptin kehittelyssä ja tehnyt upeaa työtä erinäisten mainosten kanssa, joita vuoden mittaan on kertynyt jo melkoinen läjä. Kannattaa mennä meidän sivuilta tsekkaamaan ainakin slimentekovideo. Viime elokuussa Karkkila ei päässyt Guinnessin Ennätyskirjaan, mutta ehkä vielä joskus?

Sunnuntaina saimme kunnian mennä pöpisemään Helsingin Koodikoulun tiloihin teemalla Bujoilun Alkeet. Pieneen neukkariin kerrostalon pohjakerroksessa kerääntyi sataprosenttisen naisvaltainen porukka, jota kiinnosti Ryder Carrollin ajanhallintajärjestelmä. Iltapäivän kolmetuntinen meni hujauksessa ja luotan, että jokainen kurssilainen sai itselleen jotain. Itse saan näistä tapaamisista ja tilaisuuksista aina valtavasti. Uusien ihmisten tapaaminen on aina kunnia-asia ja palkitsevinta tässä työssä. Kiitos kaikille, joita saan matkallani kohdata!

Sunnuntain kurssimateriaalissa oli pieni välitehtävä, jossa piti miettiä,mitkä asiat omassa elämässä
kuuluvat kalenterin NOT TO DO - listalle. Tämä on kategoria, joka nimensä mukaisestikin on TO DO - listan vastakohta. Mitä sinä et päivän aikana halua tehdä? Itse huomasin, että moni näistä muidenkin kirjaamista asioista sopisivat omalle listalleni. Lounaan skippaaminen oli oma kirjaukseni. Mitä sinä kirjoittaisit NOT TO DO - listallesi?

Heipparallaa! 😘