Romuja, aarteita ja kierrätystä!

Tunnustan. Olen Roskalava-ryhmähaukka. Kyttään, laittaako joku pois tavaroita, jotka voisivat olla tai joista voisi tulla minulle aarteita. Rakastan täyspuisia kalusteita ja kunnon materiaaleista tehtyjä tavaroita. Meillä on sisustettu myös Ikealla, mutta huomattavasti enemmän sisälle on kannettu niitä kamppeita. jotka eivät ole kelvanneet enää kenellekään muulle. Jos olisin saanut euron jokaisesta toteamuksesta "Mitä ihmettä sä tollakin teet?", olisin jo rikas nainen - taloudellisesti.

Kun isäni muutti avokkinsa kanssa yhteen, omakotitaloni saunan ylinen, kellari ja televisiohuone täyttyivät, koska minulla oli eniten tilaa. Pelastin muuttokuormasta Arabian numeroidun Taika-astiaston vuodelta 1976, Humppilan lasiesineitä ja Sorsakosken lusikoita. Kun täytin 18v, sain pappalta syntymäpäivälahjaksi keinutuolin, jonka hän oli saanut omalta mummultaan. Oma pappani oli syntynyt 1926. Kun täytin 20v, sain pappalta syntymäpäivälahjaksi pahkapöydän. Muistan kuinka ylpeä viisivuotias olin, kun sain maksaa pöydän kesälomalla 1983 viidensadan markan setelillä. En ollut ikinä ennen pitänyt niin suurta rahaa käsissäni. Minua jännitti, mahtuuko pöytä Fiat 127:n takakonttiin oman reppuni viereen. Mahtui se. Kuten myös jyväskyläläisen 22 neliöisen opiskelijayksiöni ainoaan huoneeseen yöpöydäksi ja itähelsinkiläisen kaksion boheemiin olohuoneeseen jättimäisen Pulp Fiction - julisteen alapuolelle. Nyt se on kuin tehty karkkilalaisen ruotsalaistalon lautalattialle. Keinutuoli on kulkenut kanssani saman matkan, vaikka se ei olekaan ollut paras mahdollinen löhösohva tai vähiten tilaa vievä kaluste minikoteihin.

Keittiön pöydän bongasin ystäväni veljen Facebook-ilmoituksesta. He pitivät sitä terassilla ja kauppasivat uloskantohintaan pihakalusteeksi seuraavaan kotiin. Ihastuin pöytään, vein pussillisen evästä terassille ja kannoin pöydän onnellisena omaan olohuoneeseeni. Hioin esiin sen monet eri maalikerrokset ja selvisi, että vuosien saatossa se oli ollut ainakin vihreä, punainen, ruskea ja vaalea. Minun käsissäni siitä tuli oman historiansa kerrostumien tuotos. Kuten kunnon pirttipöytään kuuluu, mukaan tuli myös kauniisti sorvatut penkit. Nilkkikujan tyyppitalot ovat kovin kapoisia malliltaan ja penkit vievät melkoisesti tilaa, joten olen säilönyt ne varastoon odottamaan seuraavaa käyttäjää. Olen rakastunut Myllypuron kirpparilta löytämiini Fanett-tuoleihin, joita kukaan muu ei ollut tunnistanut. Sain aarteet vitosella - euroaikaan ja kaksi tuolia yhteensä. Sittemmin olen kasvattanut Tapiovaara - laumaani kahdella uudella seitsemänpinnaisella Karkkilan Romuenkelistä.

Viimeisin Roskalava-ryhmän bongaukseni on kaverini ilmoitus. Pieni söpönen lipasto suorastaan huusi nimeäni! Paikkaa lipastolle en tietenkään ole miettinyt etukäteen, kuten en yleensäkään. En ole lukenut sitä pinkkiä kirjaa, jossa pyydetään kyselemään tavaroilta aiheuttavatko ne vielä pirskahtelua. Kuulun siihen porukkaan, joka on kyllä hankkinut kirjan ja aloittanut sen lukemisen, mutta ei ole päässyt projektissaan ikinä käytännön tasolle. Tiedostan myös kipeästi, etten tule koskaan tähän pystymäänkään. Ehkä joudun tämän tuunauksen jälkeen luopumaan jostain vanhasta pöydästä, kun saan piskuisen lipastoni valmiiksi. Kiinnyn esineisiin, jotka ovat kulkeneet suvun sisällä, mutta en juurikaan omiin löytöihini kirppareilta tai someryhmistä. Olen perinyt paljon isäni ammattikoulussa tekemiä tavaroita, kuten metallisia ja puisia kynttilänjalkoja sekä keinun puutarhaan. Myös isäni tekemä pirttipöytä oli minulla pitkään, kunnes jatkoi matkaansa siskoni luokse.

Tänään kannoin siis töihin laatikon tuosta lipastosta ja hain ispiraatiota papereista sekä maaleista. Rakastuin viime viikolla tulleeseen Stamperian skräppiin, jota päätin nyt käyttää laatikon pohjassa ja riisipaperin laitan lipaston kanteen. Mustalla kalkkimaalilla maalaan laatikon uudelleen ja valkoisella kalkkimaalilla loput lipastosta. Papereille tulee hinnaksi 6,10€ ja maalille 7,30€. Valkoista maalia sekä liimalakkaa minulta löytyy kotoa jo valmiiksi, joten kustannukset jäävät tällä kertaa todella maltillisiksi. Ensi viikolla päästään ehkä kurkkaamaan, millainen tästä lopullisesta versiosta kuoriutuu. Mikäli haluat seurata prosessia matkan varrella, kannattaa mennä Facebookiin ja käydä peukuttamassa Puotipuksun Elämää - sivut ylös. Sinne päivittelen projektin etenemistä tämän viikon aikana jo ennen lopullista blogipostausta.

Heipparallaa! 😘