Testailin taimipotteja

Heippa!

Minä RAKASTAN lehtiä! Pääasiassa sellaisia missä on kauniita kuvia, käytännöllisiä ohjeita, varastettavia diy-aihioita ja elämäntapaintiaaninelämään sopivia juttuja. Tykkään toki myös selailla niitä ultrakiiltävään paperiin painettuja versioita, joista huokuu tyylikkyys, kaupunkilaisuus, sivuilla vilahtelevat sanat muotia ja trendit - mutta kyllästyn melko nopeasti ja palaan taas maalaisempien juttujen pariin.

Vapaapäivän kunniaksi löysin alennuksessa olevan Viherpihan kauppareissulla ja ihanan leinikin maailman parhaalta kukkakauppiaalta Miialta. Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa sitäkin blogia. Koska ollaan jo melkein helmikuussa, alkavat siemenpussihyllyt kaupoissa täyttyä ja niitä on ollut pakko käydä hypistelemässä. Onneksi Viherpiha antoi meille hätähousuille hyviä vinkkejä myös siihen, mitkä kasvit oikeasti hyötyvät aikaisesta istutuksesta ja mille siitä on pelkkää haittaa.
Kun itse tekee, niin saa sitä mitä sattuu tulemaan, kuten ihana ystäväni sanoi 😜 Eli Viherpihan ohjeessa oli käytetty nitojaa, tämä Puotipuksu käytti käytännön sanelemana kuumaliimaa. Infoilen myöhemmin keväällä, miten tämä tulee toimimaan käytössä. Meiltä löytyvät nitojat eivät olleet rittävän jykevää tekoa nelimillisen huovan tuplana lävistämiseen. Työfarkkuni repesivät pyllystä perjantaina, joten päätin tuunailla potit farkkujen yksityiskohdilla. Ovatpa ainakin mukavampia katsella ikkunalaudalla?

Tein samalla farkuista ja tyhjästä ananaspurkista minikokoisen amppelin tuleville taimille. Farkut olivat strechiä, joten ne oli helppo kiristää kuumaliimalla jämäkästi purkin ympäri. Laitoin sisälle vanhasta paketista tullutta kuplamuovia, jotta märkä multa ei pääse ruostuttamaan purkkia läpi. Laitoin vyölenkit purkkiin kiinni kuumaliimalla ja ratkoin vyötäröosan farkuista amppelin lenkiksi. Ylhäällä on nyt nappi, josta lenkin saa tarvittaessa auki.
Starttailin viime vuonna pihabujoa ihanaan Ajaston Planneriin. Päällystin kirjan Stamperian riisipaperilla ja liimalakalla, mutta en vetänyt lakkaa pintaan, joten kirjan pintakerros on pehmeän paperinen. Koska se ei ole käytössä päivittäin, on pinta toistaiseksi kestänyt, mutta luulen että lakkaus tulee jo tulevana keväänä tarpeeseen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Tältä pottien siis piti näyttää ja tältä minun pottini  näyttivät. En osaa olla tuunaamatta - ehkä mitään! Oli pakko kaivaa esille joululta jääneitä puupalloja, jotka maalasin valkoiseksi. Niissä oli näppärästi tarra toisella puolella ja liima vaikutti todella pitävältä. Katsotaan kauanko ne pysyvät näissä taimipoteissa? Laminoin valkoisesta paperista laput potteihin, jotta voin laittaa kasvien nimet ja istutuspäivät ylös kalkkitussilla potin kylkeen. Kun taimi siirtyy isompaan purkkiin, voi tussin pyyhkäistä pois ja kirjoittaa lappuun uuden siemen nimen ja päivän. Kätevää, eikö?

Joko sinä odotat kevättä? 

Heipparallaa! 😘