Tervetuloa seuraani!

Kun perustin Lelu- ja askartelupuoti PikkuLeppiksen haaveilin blogin kirjoittamisesta. Starttasin Leppiksen Elämää blogin toukokuussa 2017 ja kirjoittelin sitä aktiivisesti lokakuun alkuun asti. En kokenut, että sain pelkästä työpainotteisesta blogista irti niin paljon kuin olisin itse halunnut. Kun suunta oli alunperin tehty niin vahvasti Leppiksen ympärille pyöriväksi, oli sitä vaikea enää vauhdissa muuksi muuttaa. Nyt kun edellisestä blogitekstistä on kulunut jo riittävän kauan, uskallan avata sanaisen arkkuni uudelleen ja uusi horisontti edellä, tulevaisuutta kohti.

Haluan avata ovet tökerösti subjektiivisen suppilon kautta ruuhkavuosiaan elävän keski-ikäisen yrittäjä-äidin elämään. Rakastan kalentereita, vanhoja taloja, yrittäjyyttä, kirppareita, Marttailua, roskalavoja, yhdistystoimintaa ja arkea, joten mikäli et koe jotain näistä aiheista omiksesi, ei kannata liittyä seuraajaksi. Mukaan livahtaa varmasti myös monia muita sekalaisen kirjavia aiheita, kuten iänikuisia kapuloita miesten ja naisten välisistä pienistä eroista, hehkutuksia ihanista ihmisistä ympärilläni joita ilman en vain tulisi toimeen ja kauniita kuvia tyttärestäni, joka on 37 vuoden unelmien täyttymys.

Tokikaan en halua jättää PikkuLeppistä ja sen tarinaa kokonaan syrjään. Puodin avaaminen ja sen pitäminen sekä yrittäjyys on ollut yhdenlainen unelmien täyttymys äitiyden ohella. Vuosi 2019 startattiin lelualalla isojen uutisten alla, kun suuri ketju ilmoitti pistävänsä ovet säppiin. Samalla monien isien ja äitien arki muuttui epävarmaksi, lapsien tuttu lelukauppa lopetti toimintansa, kuljetusliikkeen sopimus raukesi ja vuokrantajan tilat tyhjenevät. Lelu- ja askartelupuoti PikkuLeppis supisti liiketilojaan kuluneena syksynä juurikin samasta syystä - jotta ovia ei tarvitsisi sulkea.

Olen ollut todella kiitollinen ja nöyrä kaikista niistä kymmenistä ja sadoista kanta-asiakkaista, joita olen saanut näiden kuluneiden melkein kahden vuoden aikana, joina Leppis on lennähdellyt Karkkilan yritystaivaalla. Leluala on kuitenkin vaikea ja tuloksen tekeminen pienellä kylällä hankalaa. Vuoden 2019 joulukalenterit olen tilannut jo marraskuussa ja ensi joulun hittileluja lähden arvailemaan ennen lasten hiihtolomia. Joulukuun myynti oli Leppiksessä yli 40% huonompi kuin viime vuonna, joten ymmärrän täysin isojen firmojen heilahtelut. Korkealla tuulee kovempaa. Viimeinen mahdollisuuteni kuitenkin on pistää ovet kiinni, joten siksi halusin mieluummin siirtää sen paikkaa. Toivon, että kulutatte saranoita alkavana vuonna yhtä paljon kuin olette tehneet sitä kuluneina kahtena vuotena. Kaikki Karkkilan paikalliset yrittäjät tarvitsevat kuntalaistensa apua pärjätäkseen. Ilman teitä meidän lapsemme eivät syö aamupalaa, saa kurahousuja tai piirustuspaperia. Tiedän, että ainakin meillä pikkuinen Kerttu kiittää jokaisesta eurosta. Suosittelen lukemaan Taloussanomien jutun isompien taistelusta tällä alalla. Sama pätee moneen muuhunkin erikoistavaraliikkeeseen, jota Karkkilaankin niin kovasti kaivataan. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005953904.html 

Olisi kiva kuulla, mistä kaikesta haluaisitte lukea? Ihminenhän luonnollisesti haluaa kirjoittaa itsestään, koska kuvittelee sen kiinnostavan kaikkia! En usko, että kirkkovaltuuskon kokousterveiset ovat TOP 3 - listan kärkipäässä, mutta mitä sieltä voisi löytyä? Vinkatkaa, mikä voisi olla seuraavan blogin aihe!

Heipparallaa! 😘